Uusi sivu 2

Mutaatio M168
Kahdelta geneettisen Aatamin jälkeläiseltä periytyvät mutaatiot M60 ja M91 löytyvät afrikkalaisilta miehiltä. Tuo yksi mies "Euraasian Aatami" (ja hänen jälkeläisensä), joilla oli mutaatio M168, muutti pohjoiseen. Hänestä polveutuu maailman koko muu väestö. Tämä yksinkertainen muutos yhden miehen DNA-sekvensissä näyttäisi tapahtuneen 31 000 - 79 000 vuotta sitten jossain nykyisen Etiopian - Sudanin seuduilla.
Alueellinen väestönkasvu pakotti nämä ihmiset etsimään uusia metsästysmaita. Tältä ajalta on argeologisia löytöjä, jotka kertovat paremmista työkaluista ja alkukantaisesta taiteesta, ne ovat samalla merkkejä huomattavista käyttäytymisen muutoksista. Tapahtunut geenimutaatio on saattanut parantaa toiminnallisia edellytyksiä ja antanut paremmat mahdollisuudet selviytyä vaativasta muuttoliikkeestä. Yksi tekijä muuttoliikkeeseen on ollut ajanjakson kostea ja suhteellisen suotuisa ilmasto.
Olivatpa syyt lähtöön mitkä tahansa niin populaation M168 matkastaan jättämät merkit auttavat meitä kartoittamaan väestön alkanutta levittäytymistä pois Afrikasta ja myöhempää laajentumista, ihmiskunnan asuttaessa koko maapallon.

Mutaatio M89
Miespuolinen esi-isämme, joka tässä esi-isiltä perityssä geneettisessä sukupolvien ketjussa, synnytti mutaation M89:n, omasi geneettisen merkin, joka on löydetty 90 - 95 prosentissa kaikista ei-afrikkalaisista. Se syntyi noin 45000 vuotta sitten pohjoisessa Afrikassa tai Lähi-idässä.
Ensimmäiset ihmiset, jotka lähtivät Afrikasta, todennäköisesti seurasivat rannikkoreittiä, joka lopulta päätyi Australiaan.
Esi-isämme seurasivat laajenevia ruohotasankoja ja runsasta riistaa Lähi-itään ja kauemmaksikin, ja jossa kohtasivat toisen suuren muuttoaallon Afrikasta.
N. 40 000 vuotta ilmasto alkoi muuttua jälleen kerran. Se muuttui kylmemmäksi ja kuivemmaksi. Kuivuus iski Afrikkaan ja ruohotasangot muuttuivat autiomaaksi, muuttoreitti Afrikasta oli käytännössä suljettu seuraavat 20 000 vuotta. Autiomaan ollessa kulkukelvoton näillä esi-isillämme oli kaksi mahdollisuutta: Jäädä Lähi-itään tai siirtyä eteenpäin. Takaisin etelään alkukotiin perääntymiseen ei ollut enää mahdollisuutta.
Samalla kun monet M89:n jälkeläisistä jäivät Lähi-Itään, toiset jatkoivat matkaa alueelle missä tänään on Iran ja Keski-Aasian laajat aroalueet, missä villaiset mammutit ja muut riistaeläimet vaelsivat suurissa laumoissa. Nämä puolikuivat tasangot muodostivat muinaisen "moottoritien", joka ulottui itäisestä Ranskasta Koreaan. Nykyisen Lähi-Idän alueelta esi-isämme muuttivat sekä itään että länteen.
Pienempi ryhmä jatkoi siirtämistä pohjoiseen Lähi-idästä Anatoliaan ja Balkaniin, vaihtaen tutut ruohotasangot metsiin ja ylempiin seutuihin.

Mutaatio M170
Nämä esi-isät olivat osia populaatiosta M89:ta, Lähi-Idän klaanista, joka jatkoi siirtymistä luoteeseen Balkaniin ja lopulta levisi keskeiseen Eurooppaan. Nämä ihmiset saattavat olla niitä, jotka synnyttivät vauraan Gravetten kulttuurin ja levittivät sen pohjoiseen Eurooppaan noin 21 000 - 28 000 vuotta sitten.
Mies, joka sai tämän geneettisen markkerin M170 syntyi noin 20 000 vuotta sitten ja hänen miespuoliset jälkeläisensä kantoivat tätä perimää. Viimeisen jääkauden laajimmassa vaiheessa tämä ihmisryhmä eli eristyksissä todennäköisesti useammilla mannerjään rajaamilla alueilla nykyisessä Euroopassa, kuten mm. seuraava mutaation-M253 populaatio.
Mannerjään alkaessa vetäytyä noin 15 000 vuotta sitten, tällä ihmisryhmällä, joka omasi tuon geneettisen markkerin M170, oli keskeinen rooli esi-isiemme levittäytyessä pohjoiseen Eurooppaan. Mahdollisesti Viikingit polveutuvat tästä geneettisestä klaanista.

Mutaatio M253
Joskus 15 000 - 20 000 vuotta sitten nämä esi-isämme, kuten monet eurooppalaiset, jotka kuuluivat tuohon edellä mainittuun ryhmittymään, pakeni laajenevaa mannerjäätä, joka kattoi suuren mantereen viime jääkaudella. Tämä osa M170-populaation ihmisistä löysi leudon jäistä vapaan alueen, jossa he voisivat selviytyä, Iberian niemimaalta.
Maantieteellisesti eristyksissä jään erottamana, populaatioon syntyi miespuolinen jälkeläinen jolla oli muista erottuva geneettinen merkki, mutaatio M253.
Maan alkaessa lämmitä ja mannerjään alkaessa vetäytyä noin 15 000 vuotta sitten, alueen asukkaat jättivät niemimaan ja alkoivat ilmaantua muualle Eurooppaan. He kantoivat perimää, jonka perusteella heidän määritellään kuuluvaksi haploryhmään I1. Tuon haploryhmän miehiä sanotaan tänään tuon tunnuksen perusteella Iivarin pojiksi. Iivarin klaanin miehet seurasivat peuralaumoja ja siirtyivät mannerjään vetäytyessä pohjoiseen. Iivarin poikia sanotaan peuranmetsästäjiksi.
Haploryhmä-I1 sanotaan eurooppalaiseksi, se edustaa lähes viidesosaa Euroopan väestöstä. Sen osuus Euroopan ulkopuolella on lähes olematon, joten se viittaa myös siihen, että ryhmä syntyi Euroopassa.
Tänään tätä haploryhmää-I1 löytyy edelleen korkeat taajuudet koko Luoteis-Euroopasta, Islannista, Isosta-Britanniasta, Skandinaviasta ja mm. läntisestä Suomesta.

Kartta havainnollistaa matkan Afrikassa sijainneesta alkukodista Lähi-Itään ja edelleenn Balkanille. Sieltä keskiseen Eurooppaan ja mannerjään edetessä oli peräydyttävä jäästä vapaalle alueelle Iberian niemimaalle, jossa "Iivari" sitten syntyy. Mannerjään alkaessa sulaa alkavat ihmiset levittäytyä pohjoiseen. Näin myös Iivarin pojat seuraavat jäärintaman perässä kulkevia peuralaumoja ja levittäytyvät keskiseen Eurooppaan ja vähitellen aina pohjoisemmaksi.