- Jokainen meistä kantaa geneettisen historian mukanaan.
Joulukuun puolessa välissä 2009
kerroin "Muistiinpanot-sivullani",
että harrastettuani muutaman vuoden juurieni selvittämistä, olen tänä aikana
saanut myös varsinaisten sukutietojen ohella tilaisuuden tutustua toisiin alan
harrastajiin. Heidän seurassaan tunnen näiden muutaman vuoden jälkeenkin olevani
harrastelija, mutta altis oppimaan näiltä itseäni kokeneemmilta. Muutamien alan
innokkaimpien harrastajien taholta olen saanut myös tietoa tästä sukututkimuksen
uudesta ulottuvuudesta geenitutkimuksesta ja sen tarjoamista uusista
mahdollisuuksista. Vaikka noita ikävuosia onkin, niin siitä huolimatta on
säilynyt tuo uteliaisuus kaikkeen uuteen ja kiinnostavaan.
Niinpä innostuin tästä genetiikan tarjoamasta mahdollisuudesta täydentää ja jopa
varmentaa arkistotutkimuksista kerättyä tietoa.
Asia ja käsitteet ovat kuitenkin niin uusia ja outojakin etten niihin juuri
ollut aikaisemmin perehtynyt. Geeneistä, perimästä, kromosomeista ja muista
alaan liittyvistä käsitteistä olin ohimennen kuullut, lukenut tai nähnyt
televisiosta, mutta noihin ohi vilahtaneisiin tiedon jyväsiin tietämykseni
sitten rajoittuikin.
Vihdoin, näiden sukututkimuksen parista löytämieni tuttavien johdattelemina,
päädyin tilaamaan
FamilyTreeDNA-yritykseltä
DNA-näytettä varten tarvittavan aineiston ja ilmoittautumaan tuon yrityksen
Suomi-projektiin
mukaan. Marraskuun viimeinen päivä toi sitten Teksasista postia, joka sisälsi
näytteen ottoon tarvittavan aineiston ja seuraavana päivänä olin ottanut
67-markkerin isälinjatutkimusta varten näytteeni ja panin koeputkilot takaisin
yritykselle Teksasiin.
Alalta on kovin vähän suomen
kielistä kirjallisuutta ja myöskin internetistä löytyvä aineisto on
pääsääntöisesti vieraskielistä. Kaikesta löytämästäni olen pyrkinyt rakentamaan
ja selventämään itselleni kuvaa soluista, geeneistä, kromosomeista,
mitokondrioista ja muista alan peruskäsitteistä. Kuitenkin genetiikka on niin
laaja tieteenala, että sukututkimuksen harrastajan on syytä pidättäytyä sillä
osa-alueella, joka sukututkimuksen kannalta on tarpeellista. Muutamien
suomalaisten sukujen omat DNA-tutkimukset ja niiden referaatit verkossa ovat
olleet mielenkiintoista luettavaa. Suomen kielisessä alan kirjallisuudessa
eniten aiheesta on kirjoittanut emeritusprofessori Kalevi Wiik.
Alku